Raimo ”Santtu” Savolainen

Äänisuunnittelija
sivutoim. sosiaaliohjaaja (Yle) TPYK
1961 19.07.1940 - 26.11.2021

Yo TPYK 1961. Varusmiespalvelu. Yleisradion ammattiopisto 1962-63. Arvostettu äänitarkkailija ja -suunnittelija ulkomaita myöten, erityisalue urheilu. TPYK:n Senioreiden DVD-kasetin valmistaminen/äänitys 2011. TPYK:n Senioreiden hallitus 2008-2020. Työtehtäviä eläkkeelläkin.

Ulkomuoto pettää. Ainakin minua, tämän kirjoittajaa. Luulin pitkään, että Santtu oli arka, hiljainen, jossain määrin vetäytyvä. Mutta hän olikin vilkas, seurallinen, osallistuva, ystävällinen ja sosiaalinen, kuten tulin huomaamaan.

Nuorena hän oli kovasti urheilullinen. Leipälaji oli yleisurheilun pikajuoksu, jossa hän oli todella hyvä. Voittaja jopa Helsingin oppikoulujen kisoissa.

Myöhemmin hän pelasi shakkia kavereidensa kanssa, harrasti raveja ja seurasi telkkarissa tiiviisti kaikenlaista urheilua. Koulumme päälajien mukaisesti hän pelasi myös koripalloa ja pesäpalloa.

Santtu kokoontui eläkkeellä kokoamansa kaveripiirin kanssa sännöllisesti, mm. Sea Horsen lounaille.

Ammatillisesti hän kehittyi äänieksperttinä aikoinaan Suomessa aivan huipputalolle ja se huomattiin ulkomaita myöten.

Santtu tuli hyvin toimeen mm. äidinkielellään ruotsilla, ja saksalla.

Hän oli hyvin sukurakas. Vaimonsa Marjutin Santtu vei vihille 1968. Pariskunta osallistui innokkaasti Senioreiden järjestettyihin ulkomaanmatkoihin. Marjut oli mukana seuran toiminnassa muutenkin aina, kun se oli ”ulkojäsenelle” mahdollista.

Hannes Markkula
koulutoveri TPYK:ssa ja yhdistysaktiivi Senioreissa

Jaakko Anttila

Reksin poika TPYK
1939 23.06.1929 - 17.07.2021

Juha Jaakko Gustav Maximilian Anttila kuoli 17. heinäkuuta Helsingissä 92 vuotiaana. Hän oli syntynyt 23. kesäkuuta 1929 Helsingissä. Jaakko syntyi Hannes ja Suse Anttilan perheen kuopuksena, hän syntyi ja kuoli sisarusparvensa viimeisenä.

Jaakko oli sotaa paossa suvun kesäpaikassa Teiskon Röhkösaaressa. Isoisä Janne Anttila oli saaresta lähtiessään korostanut Jaakolle vastuuta, kun tämä jäi saaren ainoaksi mieheksi. Jotain luvatonta lienee saaressa tapahtunut, kun Jaakko oli huutanut ”Perkeleen akat kun hakkaavat saaren ainoota miestä!” Jaakko ei ollut rintamalla, mutta oli sotilaspoika ja kotijoukkojen rovastintoimiston lähettinä.

Jaakko aloitti Tehtaanpuiston yhteiskoulun 1939. Koulun jälkeen hän valmistui diplomimerkonomiksi. Yliopisto-opinnotkin alkoivat, mutta päättyivät riitaan tilastotieteen professorin kanssa. Jaakko oli temperamenttinen kuten sisaruksensakin. Jaakko työskenteli alkuun Ensio-veljen kanssa Rekolidissa, joka toimi mikrofilmialalla. Siirtyi sitten 60-luvun lopulla Kansallispankin maksuliikenneasiantuntijaksi, sitten Systekin systeemisuunnittelijaksi

Asepalveluksensa Jaakko suoritti Santahaminassa ja oli sotilasarvoltaan alikersantti. Eläkkeellä hän oli Datavaari, joka antoi alan neuvontaa. Datavaaarilla Atk vekottimet olivat aina ajantasalla.

TPYK:n senioriyhdistyksen rahastonhoitajana Jaakko toimi 1993-2005.

Puolisoonsa Auneen Jaakko tutustui jo koulunpenkillä. Kerrotaan, että opettajat olivat seuranneet koulun ikkunasta miten reksin poika kulkee käsikädessä Aunen kanssa. Sehän ei ollut ollenkaan sopivaa! Jaakko saatteli Aunea kotiin Urheiluseuran iltamista, kun tällä oli niin pitkä kotimatka. Jaakko Aunelle: ”Susta voi tulla mun vaimo! ” Tähän Aune: ”Niin voikin!” Samalta luokalta syntyi muitakin aviopareja, joista lähimpiä olivat Varpu ja Olle Jokinen sekä Raimo ja Elvi Viskari. Jaakko kertoi, ettei häntä koulunkäynti kiinnostanut. Koulussa kiinnostavaa oli vain Aune.

Jaakko ja Aune saivat kolme lasta: Mervin, Jannen ja Sannan. Heidän ensimmäinen kotinsa oli TPYK:n koulutalon pohjakerroksessa. Sieltä seurasi muutto Lauttasaareen Lokkikujalle. Perhe mökkeili Röhkösaaressa, sitten Mäntyharjulla ja myöhemmin Ahvenanmaan Lemlandissa kalastaja Frimanin mökissä. Lokkikujalta muutettiin Tapanilaan Erätielle paritaloon, mikä jäi Aunen ja Jaakon viimeiseksi yhteiseksi kodiksi. Lapset ja lastenlapset olivat heille hyvin tärkeitä ja lastenlastenlapsistaankin he ehtivät iloita. Klaaninsa iloissa ja suruissa he olivat aina täysillä mukana.

Jaakko soitti jo koulupoikana haitaria. Eläkkeellä hän opetteli soittamaan sitä korvakuulolta. Aunen kanssa he tekivät lomamatkoja Kreikkaan ja opiskelivat Kreiken kieltä. Aunen sairastuttua muistisairauteen Jaakko ryhtyi omaishoitajaksi. Jaakko kertoi, että he tanssivat Aunen kanssa iltaisin kotona, kun eivät voineet muualla enää tanssia. 50-luvun musiikkia pantiin soimaan ja siitä lähdettiin pyörähtelemään. Jaakko oli onnellinen, kun pystyi tukemaan Aunea loppuun asti: ”Se oli elämäni tärkein työura, kutsumustyö”. Aune menehtyi 22. marraskuuta 2018

Elämänsä viimeiset vuodet Jaakko asui helsinkiläisessä palvelutalossa. Lähimpien saattamana Jaakko siunattiin ja laskettiin sukuhautaan Aunen vierelle Tampereen Kalevankankaalla 6. elokuuta 2021

Janne Anttila
Mervi Piirainen
Marja Anttila
Kirjoittajat ovat Jaakon poika, tytär ja veljentytär

Aarno ”Loka” Laitinen

Toimittaja
Kirjailija TPYK
1962 17.01.1943 - 25.09.2021

Vahvasti oman tiensä kulkija. Vaimo HS-toimittaja Seija Sartti. Aiheutettu suurin kohu: Paljastuskirjan ”Tamminiemen pesänjakajat” päätoimittajuus. Kirjoitti yhdessä muiden Hesarin kollegojen kanssa. Ilmestyi 1981. Seuraus: ”Loka” sai potkut, muut varoituksen. Kirjan sisältö koski mm. Suomea Kekkosen vallan jälkeen.

Levikki: 160 000 kappaletta.

Muodolliset opinnot. Yo TPYK 1962, Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta, Sanomien toimittajakoulu, RUK.

Laitinen oli monien tärkeiden medioiden palveluksessa, kuten Sanomien, Ylen, Hymyn. Merkittävimmät suoritukset ovat kuitenkin – osin luvattomasti, päätyönantajan tietämättä – kirjoitetut - Pesänjakajat, ”Hyvät herrat” satiirisarja MTV:lle 1990-96, poliittinen kirjallisuus jne.

Alun perin Aarno Laitinen oli Helsingin Sanomien työmarkkinatoimittaja ja poliittinen toimittaja, myöhemmin päällikkö. Hän oli niissäkin hyvä, vaikka ei sinänsä erottunut muista alan toimijoista. Kaikesta huolimatta hän uudisti poliittisen kirjoittelun Suomessa ja oli tiennäyttäjä nuoremmille journalisteille.

Toimittaja-kirjailija oli rohkea sanankäyttäjä, joskus liiankin rohkea. Hänet on luokiteltu suorapuheiseksi toisinajattelijaksi, oman tiensä kulkijaksi ja itsestään selvyyden kriitikoksi. Hänellä oli tiivis toiminnallinen yhteys mm. poliitikko Lasse Lehtisen ja Verohallituksen ex-pääjohtaja Mikko Laaksosen kanssa. Jälkimmäinen keksi nimen ”Loka Laitinen”, jota Aarno itse ei käyttänyt.

Pääharrastus kirjoittamisen lisäksi oli kulinarismi. Hänellä oli suorat yhteydet ruoan tuottajiin, joilta osti kausiherkkuja kaikkina vuodenaikoina.

Hannes Markkula
koulutoveri TPYK:ssa ja toimittajakollega Sanomissa

Hillevi "Viivi" Silvennoinen

Englannin kielen opettajamme 01.01.1921 - 09.11.2020

En osaa kirjoittaa pitkää historiaa hänestä, määritellä häntä ihmisenä, koska pääosa tuntemiseni ajasta pohjautuu kolmeen koulussa vietettyyn vuoteen. Mutta osaan kuitenkin varmuudella sanoa, että on tappio menettää iloinen, huumorintajuinen henkilö synkkämielisestä joukostamme. Viivi oli aina ilossaan eloisa.

Historian mukaan hän tuli opettajaksi Typykkään -62 ja oli 20 vuotta mukana kuvioissa englanniksi. Kouluajasta on jäänyt ilmaan muutama sisäpiirimme lause: ”It’s Eleven!”, joka huudettiin yhteen ääneen aina Viivin saapuessa luokkaan, toinen mieleen painunut oli pretty, pretty-merkitys joka ei ollut kaunis potenssiin kaksi, vaan vain melkoisen kaunis.

En tiennyt aikaisemmin Viivin kirjoittamisen taidosta: hän oli julkaissut runoja elämästä ja rakkaudesta. Ensimmäinen kirja vietiin käsistä, myytiin heti loppuun. Onnellinen olen, että sain lahjaksi sellaisen. Runojen kautta Viivistä avautuu maailma, josta meillä kouluaikaisilla oli vain kapea ja kalpea aavistus.

Viivin kohdalla kyse oli kadehdittavasta elinvoimasta:
- Viivillä oli ajokortti voimassa vielä 88-vuotiaana
- Viivi kävi ahkerasti seniori-lattaritansseissa
- Viivi pystyi Lapin hiihtolomillaan vielä hiihtämään ja hyppimään pienet mäetkin!

Sellainen hän oli! Muisto elää!!

Heli Laumola

Seppo Louhivaara

Rehtori
Saksan kielen opettajamme 24.09.1930 - 16.05.2009

Seppo Louhivaara syntyi insinööri- ja opettajaperheeseen. Hän menetti isänsä talvisodan lopputaisteluissa. Seppo valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1955 pääaineenaan germaaninen filologia. Valmistuttuaan hän toimi yhden lukuvuoden Hampurin yliopistossa suomen- kielen lehtorina. Varsinaisen elämäntyönsä hän suoritti Helsingin Tehtaanpuiston yhteiskoulun saksankielen lehtorina 1957-73 ja saman koulun ja sen lukion rehtorina 1973-93.

Päätoimensa ohella Seppo Louhivaara toimi jaksoittain Kouluhallituksen vs. ylitarkastajana, Helsingin yliopistossa kurssinpitäjänä 1967-91, Ylioppilastutkintolautakunnan apujäsenenä.

Valtion opintoretkeilylautakunnan puheenjohtajana sekä opetusharjoittelijoiden opetus- ja kenttäharjoittelun valvojana. Lisäksi hän toimi Koulumatkatoimiston Saksaan suuntautuneiden kielikurssien oppaana ja opettajana.

Seppo toimi aktiivisesti myös oman alansa järjestötoiminnassa. Hän oli ensin Suomen saksankielen opettajien hallituksen jäsen, sitten puheenjohtaja ja lopulta kunniapuheenjohtaja. Hän edusti saksanopettajia myös Suomen uusien kielten opettajien liiton hallituksessa ja oli Helsingin Agricolan seurakunnan kirkkoneuvoston jäsen. Rotarytoiminnassa hän oli mukana 25 vuotta.

Seppo Louhivaara vaikutti keskeisesti myös saksankielen oppimateriaalin modernisointiin. Hän osallistui eri työryhmien jäsenenä uusien saksankielen oppikirjojen laatimiseen ja vaikutti näin osaltaan kielten opetuksen ja testausmenetelmien uudistumiseen. Näitä kouluissa yleisesti käytössä olleita oppikirjoja olivat mm. Neue deutsche Übungstexte, Bitte auf Deutsch-sarja, Klasse-sarja, So stimmt es-kielioppikirja ja korkeakouluissa käytetty Nykysaksan rakenne.

Eläkkeelle jäätyään Seppo palasi synnyinseudulleen Kemiin, missä hän osallistui hallituksen jäsenenä aktiivisesti entisen koulunsa Kemin lyseon senioriyhdistyksen toimintaan.

Seppo Louhivaaran työtoverit ja ystävät muistavat hänet kulturellina ja humaanina, kaikelle uudelle avoimena ja huumorintajuisena ihmisenä. Kaikki kulttuuriin ja saksankielisiin maihin liittyvä – erityisesti musiikki – oli hänelle tärkeää.

Ansioistaan Seppo Louhivaara sai Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein. Sotilasarvoltaan hän oli reservin vänrikki.

Kalevi Kaski ja Kemin Lyseon seniorit

Samuli Apajalahti

Rehtori,
Kouluneuvos
Matematiikan opettajamme 01.06.1920 - 16.06.2009

Samuli Apajalahti oli koulutukseltaan filosofian kandidaatti. Hän osallistui talvi- sekä jatkosotaan ja oli sotilasarvoltaan reservin kapteeni. Valmistuttuaan sotien jälkeen hän toimi opettajana sekä rehtorina.

Hän toimi Tehtaanpuiston yhteiskoulun rehtori vuosina 1954–1977.

Apajalahti oli Oppikoulunopettajien Keskusliiton puheenjohtaja ja vuodesta 1968 alkaen Akavan varapuheenjohtaja. Hän vaikutti peruskoulujärjestelmän luomiseen ja oli mukana yhdistämässä opettajien edunvalvontajärjestöjä Opettajien ammattijärjestöksi. Apajalahti valittiin OAJ:n puheenjohtajaksi vuonna 1973. Hänet valittiin vuonna 1976 Akavan ensimmäiseksi päätoimiseksi puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 1982 saakka. Hänen puheenjohtajakausillaan Akavan jäsenmäärä kasvoi merkittävästi ja Akavasta tuli varteenotettava työmarkkinajärjestö.

Apajalahti osallistui keskikoulun ja lukion geometrian ja trigonometrian oppikirjojen tekemiseen.

Wikipedia